Lemmikin eutanasia – kun on aika luopua

Kohtaan työssäni eläinlääkärinä päivittäin luopumista. Lemmikin eutanasia – hyvä kuolema, on eläinlääkärin työssä yksi usein toistuvista toimenpiteistä, ja koskettaa minuakin eläinlääkärinä joka ikinen kerta.

Kun lemmikki tulee taloon, on se sitten pentu tai jo varttuneempi kaveri, ei siitä luopuminen usein käy ensimmäisenä mielessä. Jokaisen lemmikin omistajan tulee kuitenkin muistaa jo lemmikkiä ottaessaan, että ihmiselämään verrattuna lemmikillä on valitettavasti paljon vähemmän elinvuosia edessään kuin meillä ihmisillä. Jossain vaiheessa lemmikin elämässä tulee hetki, kun hyviä päiviä on huonoja päiviä vähemmän.  Joskus lemmikin eutanasiapäätöksen tekeminen tarvitsee lisäselvityksiä ja -tutkimuksia sekä pohdintaa – silloin tehtävänäni on toimia lemmikin lääkärinä ja lemmikin äänenä, tilanteen arvioijana, neuvonantajana sekä myös omistajan tukena. Lemmikin kipua ja tuskaa ei saa jatkaa oman tuskan kustannuksella – oma suru ei saa mennä lemmikin kivun edelle. Kun kipu ja sairaudet vievät liian paljon tilaa lemmikin laadukkaalta elämältä, on omistajan vastuulla aina tehdä päätös siitä, että lemmikin on aika jatkaa matkaa sateenkaarisillalle.

Mitä eutanasiatilanteessa tapahtuu?

Kun tulen kotikäynnille tai lemmikki tulee vastaanotolle eutanasiaan, keskustelen asiasta lyhyesti omistajien kanssa. Jos päätös on selkeä, eikä omistaja enää tarvitse tukea itse eutanasiapäätöksen tekemiseen, käyn läpi lyhyesti toimenpiteen kulun.

Lemmikki saa ensin rauhoittavan pistoksen, jonka vaikutus alkaa noin kymmenessä minuutissa. Tässä vaiheessa lemmikki usein nukahtaa omistajan syliin. Kun lemmikki on rauhoittunut, se saa yliannostuksen nukutusaineita, sekä viimeisenä lääkkeenä lopullisen unilääkkeen. Toimenpiteen jälkeen kuuntelen lemmikin sydänäänet ja kun sydänäänet ovat loppuneet, ja kuoleman tunnusmerkit ovat läsnä, totean lemmikin kuolleeksi. Kiirettä ei tässä tilanteessa ole, ja omistaja saa viettää lemmikin kanssa toimenpiteen jälkeen niin paljon aikaa, kuin kokee tarvitsevansa.

Kuolleen lemmikin voi haudata itse soveltuvaan paikkaan, tai kauttani onnistuu lemmikkieläimen tuhkaus pieneläintuhkaamossa.

Lemmikin  kuolema aiheuttaa surua ja tuskaa. Suru kuitenkin muuttaa ajan saatossa muotoaan, ja lopulta ikäväkin muuttuu ihaniksi muistoiksi ja kiitollisuudeksi yhteisestä ajasta

Jokaiseen eutanasiatilanteeseen liittyy surua ja lemmikistä luopumisen tuskaa. Surun ollessa suurimmillaan, tulevat hyvin usein puheeksi kuitenkin myös lemmikin elämän iloiset ja onnelliset hetket ja se, miten rakas ja tärkeä lemmikki on perheelleen ollut. Surun hetkellä muistot siitä, mitä kaikkea lemmikin kanssa on koettu, miten lemmikin kanssa vietetty aika on usein ollut elämän onnellisinta, ja miten ihania, hauskoja ja hullunkurisia tilanteita lemmikki on elämässään kanssaeläjilleen aiheuttanut, tuovat omistajalle surun lisäksi myös ilon kyyneleitä. Suru muuttaa ajan saatossa muotoaan, ja lopulta ikäväkin muuttuu ihaniksi muistoiksi ja kiitollisuudeksi yhteisestä ajasta.

”Suru on puolet elämästä, koska kaikesta minkä on saanut, on joskus myös luovuttava.” – Martti Linqvist, teologi.

© Eläinlääkäri Noora Oy