Lemmikin kipua voidaan hoitaa erilaisilla eläimille tarkoitetuilla kipulääkkeillä. Kipulääkkeiden lisäksi kipua voidaan hoitaa mm. erilaisilla fysikaalisilla hoitomuodoilla ja esimerkiksi eläinlääkinnällisellä akupunktiolla. Kivun tunnistaminen, sekä asianmukainen ja oikea hoito on eläimen elämänlaadun kannalta ehdottoman tärkeää.
Kipua pitää hoitaa, ja kivun hoitoon on syytä tehdä selkeä hoitosuunnitelma. Hoidon tulee olla turvallista ja tehokasta, ja näyttöön perustuvaa niin pitkälle kuin mahdollista. Eläinlääkäri haastattelee omistajaa hyvin tarkasti koiran käytökseen liittyvistä asioista ja käyttää tarvittaessa erilaisia apuvälineitä (kyselyitä, taulukoita jne.) Eläinlääkäri tekee huolellisen perustutkimuksen ja tarvittaessa koiralle tehdään lisätutkimuksia (laajat verinäytteet, kuvantaminen jne.) ja lähetetään tarvittaessa spesialistille. Diagnoosin saaminen on tärkeää, jotta eläimen hoitoon pääsemistä ei pitkitetä ja eläin saa oikean ja riittävän hoidon.
Omistaja on asiantuntija oman lemmikkinsä käytöksen suhteen, sillä eläinlääkäri näkee potilaan perustilanteessa kerran – pari vuodessa. Eläinlääkärin tehtävänä on opastaa ja auttaa omistajaa kivun tunnistamisessa, ja tästä syystä hyvä kommunikaatio eläinlääkärin ja omistajan välillä on tärkeää. Tyypillisesti koira tuodaan vastaanotolle siinä tilanteessa, kun vointiin on tullut joku äkillinen muutos.
Hoitosuunnitelmaan kuuluu mm. eläimen ympäristöolosuhteiden, ruokinnan, lisäravinteiden, lihavuuskunnon (BCS, body condition score) määritys (tavoite 4 – 5/9), tarvittaessa laihdutustarpeen ja painon hallinnan sekä liikunnan selvitys ja arviointi. Sen lisäksi suunnitelmaan kuuluvat kipulääkkeet ja fysikaaliset hoitomuodot.
Kipulääkkeistä
Lääkkeillä on aina lääkkeen vaikutukset, haittavaikutukset ja turvallisuusmarginaali. Eläinlääkäri voi yhdistellä lääkkeitä eri ryhmistä potilaan sairauden mukaan ja potilaskohtaisesti. Oikea, riittävä ja kuitenkin mahdollisimman pieni lääkkeen annostus on tärkeää, ja eläinlääkäri päättää potilaskohtaisesti kipulääkkeiden annostelusta. Annosteluun voivat vaikuttaa useat seikat, esimerkiksi lemmikin ruuansulatuskanavan sairaudet, sekä munuaisten, maksan ja sappiteiden sairaudet.
Omistaja on avainasemassa kivun hoidon vasteen arvioimisessa, ja omistajaa on tärkeää opastaa kivun arvioinnissa. Esimerkiksi kipu- ja oirepäiväkirja on hyvä keino seurata lemmikin vointia ja kivun astetta.
Lemmikin omistajan on tärkeää ymmärtää kipulääkkeitä annosteltaessa lääkkeen annostus antotapa sekä se, milloin ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Omistaja voi aina olla yhteydessä lääkkeen määränneeseen eläinlääkäriin, kun on kysyttävää tai ongelmia liittyen lemmikin kivun tai muun ongelman hoitoon, mutta myös tilanteessa, jossa tulee kipulääkkeisiin liittyvää oireilua. Näitä ovat mm. oksentelu, ripuli, haluttomuus syödä, depressio jne., sekä muutokset yleisvoinnissa.
Tulehduskipulääkkeet, eli NSAIDit (non-steroidal anti-inflammatory drug) ovat yleisimmin ja ensisijaisesti eläimillä käytössä olevia kipulääkkeitä. Ne ovat myös vanhimpia käytettyjä kipulääkkeitä, ja yksi nopeimmin kasvavista lääkeaineryhmistä eläinlääketieteessä. Yleisimmät tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset liittyvät ruoansulatuskanavaan, ja esiintyvät mm. abdominaalisena eli vatsaontelokipuna, oksenteluna, heikkoutena, ripulina, mustina veriulosteina, lisäksi voi esiintyä esimerkiksi väsymystä, munuaisten vajaatoimintaa, maksan toimintahäiriöitä jne.
Ihmisten kipulääkkeitä ei tule käyttää eläimille (poikkeuksena eläinlääkäri). Eläinlääkärin tekemä huolellinen yleistutkimus ja kivun paikallistaminen vastaanotolla on tärkeää, joten tästäkään syystä humaanipuolen kipulääkkeitä ei suositella annettavaksi eläinpotilaille. Eläimet ovat herkkiä kipulääkkeille ja niiden aiheuttamille haittavaikutuksille, paljon herkempiä kuin ihmiset.
Tulehduskipulääkkeitä käytettäessä tulee huolehtia lemmikin riittävästä nestetasapainosta ja nesteen saannista, eikä tulehduskipulääkettä saa yhdistää muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tulehduskipulääkkeiden lisäksi ja yhdistelmähoitona eläimillä voidaan käyttää muitakin kipulääkkeitä.
Eläinlääkinnällinen akupunktio
Akupunktio on tuhansia vuosia vanha, maailmalla jatkuvasti kasvavaa hoitomuoto eläinlääketieteen parissa, ja tarjoaa täydentävän hoitomuodon ja lisän perinteiseen länsimaiseen eläinlääketieteeseen. Akupunktiota, erityisesti sähköakupunktiota, on tieteellisesti tutkittu jo suhteellisen paljon ja sen vaikutuksia pystytään nykyään selittämään varsin tarkasti lääketieteen ja mm. neurologian keinoin.
Kliiniset tutkimustulokset sekä humaani- että eläinpuolella puhuvat akupunktiohoidon puolesta useiden ongelmien ja sairauksien hoidossa, vaikka laadukasta tutkimustietoa tarvitaankin jatkuvasti lisää. Akupunktiota voidaan käyttää lähes kaikkien sairauksien ja tilojen hoitomuotona yhdessä peruseläinlääketieteen kanssa.
Akupunktio toimii useiden eri mekanismien avulla ja vaikuttaa elimistön normaaleihin fysiologisiin prosesseihin muun muassa ”hermostollisen muokkauksen”, neuromodulaation, kautta. Erilaiset akupunktiopisteet elimistön eri kohdissa ovat suuressa osassa akupunktiohoidossa. Suuri osa näistä pisteistä sijaitsee pienten ja hieman suurempienkin verisuonten, hiusverisuoniverkostojen, hermojen ja lihasten kiinnityskohtien lähistöllä antaen akupunktiopisteille usein suhteellisen selkeät ja eläimen anatomiaan perustuvat kohdat elimistössä. Näitä pisteitä stimuloimalla aiheutetaan elimistössä hienon hieno reaktio, josta stimulaatio kulkeutuu sähköisesti hermosäikeitä pitkin elimistön hermokeskuksiin – reilusti yksinkertaistetusti selitettynä
Akupunktio vaikuttaa eläimen elimistössä paikallisesti ja systeemisesti, eli koko eläimeen. Akupunktiolla voidaan usein helpottaa mm. paikallista akuuttia kipua, vähentää lihasjännitystä, laukaista lihasspasmeja ja trigger-pisteitä, helpottaa kroonista pitkään jatkunutta kipua, vaikuttaa ja tasapainottaa elimistön omaa hormonituotantoa ja vaikuttaa kokonaisuudessaan hermoston toimintaan. Akupunktiossa käytetään – hauskasti ilmaistuna – hyväksi eläimen ”omaa sisäistä apteekkia” – ilman sivuvaikutuksia.
Yhä enenevässä määrin akupunktiota käytetään maailmalla täydentävänä lääketieteellisenä hoitomuotona yhdessä peruseläinlääketieteen, lääkitysten, ravitsemuksen, lisäravinteiden ja esimerkiksi fysioterapian ja muiden kuntoutusmuotojen kanssa, ja on erinomainen hoitomuoto esimerkiksi erilaisten leikkauksien jälkeisessä kuntoutuksessa.
Akupunktiolla ei voida hoitaa kaikkia sairauksia tai elimistön häiriötiloja, mutta oikein ja hyvin tehtynä akupunktio on usein erittäin toimiva hoitomuoto ja hyvä lisä perushoitoon. Akupunktio voidaan varsin menestyksekkäästi yhdistää lähes kaikkiin peruseläinlääketieteellisiin toimenpiteisiin ja hoitoihin, ja se sopii hoitomuodoksi kaikille eläinlajeille.
© Eläinlääkäri Noora Oy